1 Samuel 17
1 Mutta filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan, ja he kokoontuivatlähelle Sookoa, joka on Juudassa. Ja he leiriytyivät Sookon ja Asekanvälille, Efes-Dammimiin.
2 Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneetTammilaaksoon; ja he asettuivat sotarintaan filistealaisia vastaan.
3 Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, jaisraelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oliheidän välillänsä.
4 Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat,kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
5 Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, jarintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.
6 Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.
7 Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensäkärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävihänen edellänsä.
8 Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi telähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, jate olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tuleetänne minun luokseni.
9 Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin meolemme teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niinte olette meidän palvelijamme ja palvelette meitä."
10 Ja filistealainen sanoi vielä: "Minä olen tänä päivänä häväissytIsraelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemmekeskenämme."
11 Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, valtasiheidät kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.
12 Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä,jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa; hän oli Saulinaikana jo vanha, iäkäs mies.
13 Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan; janäiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisenEliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
14 Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.
15 Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiinkaitsemaan isänsä lampaita.
16 Ja filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta,neljänäkymmenenä päivänä.
17 Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mittanäitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne kiiruustileiriin veljillesi.
18 Ja vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedusteleveljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.
19 Saul ja he ynnä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassafilistealaisia vastaan."
20 Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun,otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt.Kun hän tuli leiriin, lähti sotaväki taistelurintaan ja nostisotahuudon.
21 Ja Israel ja filistealaiset asettuivat sotarintaan toisiansavastaan.
22 Niin Daavid heitti tavarat selästänsä kuormaston vartijalle jariensi sotarintaan; ja sinne tultuaan hän tervehti veljiänsä.
23 Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljatniminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaistentaisteluriveistä ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen.
24 Ja kun israelilaiset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikkija pelkäsivät suuresti.
25 Ja Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee!Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet,kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekeehänen isänsä perheen veroista vapaaksi Israelissa."
26 Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan:"Mitä saa se mies, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaahäväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamatonfilistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?"
27 Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies,joka surmaa hänet.
28 Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miestenkanssa, vihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tulluttänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman sielläerämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi; sinä olettullut tänne katsomaan sotaa."
29 Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verrankysyä."
30 Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuinennenkin; ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.
31 Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut; ja se kerrottiinSaulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa.
32 Ja Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänentähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan."
33 Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaistavastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen,mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka".
34 Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassaisänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,
35 niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliinsen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin senpartaan, löin sen maahan ja tapoin sen.
36 Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niintuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille;sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."
37 Ja Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhunkynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä". SilloinSaul sanoi Daavidille: "Mene; Herra olkoon sinun kanssasi".
38 Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänenpäähänsä sekä panssarin hänen yllensä.
39 Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yrittikäydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut.Niin Daavidsanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaantällaisia koettanut". Ja Daavid riisui ne päältänsä.
40 Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä,pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingonkäteensä ja meni filistealaista vastaan.
41 Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantajakulki hänen edellänsä.
42 Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä;sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.
43 Niin filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tuletsauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoenjumaliensa kautta.
44 Sitten filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne minun luokseni,niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille".
45 Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaanmiekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaanHerran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olethäväissyt.
46 Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut,katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänäpäivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevattietämään, että Israelilla on Jumala.
47 Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoamiekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidätmeidän käsiimme."
48 Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavidjuoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan.
49 Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi jasatutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, jahän kaatui maahan kasvoillensa.
50 Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löifilistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
51 Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänenmiekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä päänpoikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut,pakenivat he.
52 Mutta Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon jaajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka;ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin jaEkroniin saakka.
53 Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa jaryöstivät heidän leirinsä.
54 Ja Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, muttahänen aseensa hän asetti majaansa.
55 Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, kysyi hänsotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?"Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitätiedä".
56 Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on".
57 Ja kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, otti Abnerhänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisenpää.
58 Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?"Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika".